Lue vastustajiasi paremmin

Pokerin yleinen strategia sinua lukemaan vastustajiasi, jotta kykenet arvioimaan heidän käsiensä arvon. Tämä neuvo on hyvin järkevä, ja tarjoaa elintärkeän työkalun pelaajan kuin pelaajan käyttöön.

Tosin, tähän käsien lukuun liittyy paljon muutakin. Aloittakaamme helpoilla asioilla. "Lukemista" voi tehdä kolmella eri tasolla:

1. Perustasolla kykenet arvioimaan oman kätesi arvon. Mason Malmuth ja David Sklansky olivat ensimmäisiä, jotka pureutuivat tähän osa-alueeseen. He antoivat pokerille paljon kehitettyään käsien ryhmät, jotka luokitellaan niiden arvojen mukaan. Alkuperäistä S&M-järjestelmää ei käytetä paljoa nykyään, mutta taso on silti hyvin tärkeä.

2. Seuraava taso on vastustajasi lukua, hänen kätensä arvioimista. Tätä tasoa kutsutaan yleisesti ottaen käden luvuksi. Kuten useimmat pokeria säännöllisesti pelaavista tietävät, tätä taitoa ei ole helppo kehittää. Selitän tämän syyt alla.

3. Kolmannessa ja pisimmälle viedyssä tasossa tutkit vastustajasi käytöstä. Kun olet oivaltanut kuinka pelata oma kätesi ja kehittänyt kyvyn lukea vastustajiesi käsiä, on seuraava askel kyetä päättelemään, mitä he uskovat sinulta löytyvän. Tämä taso on tärkeä eritoten, jos vastustajasi ovat hyviä pelaajia - silloin he hallitsevat todennäköisesti ensimmäiset kaksi tasoa.

Tässä artikkelissa ei keskitytä kolmanteen tasoon, vaan pysyttelemme kahdessa ensimmäisessä. Niihin liittyy pari perustavanlaatuista lähestymistapaa.

Ensinnäkin, arvioi tilanteesi ottamalla huomioon muun muassa asemasi, kasojen suuruus, aiemmat tapahtumat ja vastustajiesi pelityylit.

Toiseksi, arvioi pöydässä vallitseva ilmapiiri ja pelityyli, ja miten se vaikuttaa sinuun ja muihin pelaajiin.

Kolmanneksi, ota huomioon kaikki mahdolliset psykologiset elementit, kuten kuka on voitolla ja häviöllä, kuka pelaa itseluottavaisesti ja kuka vaikuttaa ymmärtävänsä jotain itse pelistä.

Käytä kaikkea tätä tietoa ja tulevia tapahtumia järjestääksesi vastustajasi todennäköisten käsien mukaan. Mitä paremmin kykenet arvioimaan heidän vahvuuksiaan, sitä tehokkaammin kykenet pelaamaan omaa peliäsi.

Vastustajasi pelaavat monenlaisia käsiä samanlaisilla tavoilla. Ota arviollesi laajat lähtökohdat ja anna tulevien tapahtumien kaventaa mahdollisuuksien määrää.

Kaikki tämä on hyödyllistä tietoutta, minkä avulla kykenet lukemaan käsiä. Tarkastelumme ulkopuolelle on kuitenkin jäänyt eräs tärkeä kysymys:

"Mitä häneltä EI löydy?"

Huippuammattilaiset esittävät tämän kysymyksen itselleen, mikä ei päde moniin heikompiin pelaajiin. Ei ihmekään, sillä sitä mainitaan harvoin pokerikirjallisuudessa. Tämä johtuu ihmismielen taipumuksista.

Jonathan Evans, Iso-Britannian Plymouthin yliopistosta, on tutkinut tätä ihmismielen taipumusta suuressa määrin. Ihmismieli on taipuvainen etsimään todistusaineistoa, joka tukee sen olemassa olevia näkemyksiä asioista. Samalla se pyrkii välttämään todisteita, jotka tuottavat epämukavuutta. Siis sellaisia todisteita, jotka ovat ristiriidassa olemassa olevien näkemysten kanssa.

Tätä taipumusta on vaikea kumota, sillä negatiivista ei voi todistaa.

Esimerkki: Sanon että yksisarvisia ei ole olemassa. Sinä epäilet minua ja vaadit, että todistan väitteeni. Arvaapa mitä? En kykene tekemään sitä. Aina kun yritän löytää yksisarvisen, en kykene näkemään sellaista. Sinä sanot "No niinpä tietenkin. Ne olivat juuri täällä, mutta pakenivat kun kuulivat sinun tulevan."

Tämä voi jatkua loputtomiin, ja voin vain yrittää kerätä niin pitkään tietoa yksisarvisten poissaolosta, että annat lopulta periksi. Mutta yksisarvisia voi silti olla olemassa, ja jos et pidä tästä esimerkistä, voit korvata sen vaikkapa Jumalalla. Kai ymmärrät kuinka tällaista väittelyä voi jatkaa loputtomiin?

Jotta voimme välttää tällaisen logiikan sotkun, olemme taipuvaisia tukemaan näkemyksiämme. Jos uskomme olevamme oikeassa, on helpompaa ja tyydyttävämpää löytää tietoa, joka tukee näkemyksiämme.

Pokerissa tämä tarkoittaa sitä, että kun asetat vastustajan tiettyyn käsiryhmään, etsit merkkejä jotka tukevat arviotasi. Pelaaja A arvioi B:n suureksi pariksi. B tekee c-panoksen. Jos A haluaa tukea epäilyään, hän voi min-korottaa. Jos B vastaa samalla mitalla, A olettaa sen vahvistavan hänen epäilynsä ja luovuttaa kätensä.

Kun näin pääsee tapahtumaan, voi A kommentoida tilannetta vaikkapa tyyliin "Tiesin että hänellä oli vähintäänkin kuningattaret - olin aivan varma asiasta."

Mutta A voi olla väärässä vaikkakin hänen lähestymistapansa ei kerro sitä hänelle. Kun hän uskoo sokeasti arvioonsa ja etsii sitä tukevia merkkejä, hän ei harkitse muita vaihtoehtoja.

Käännetään tilanne päälaelleen. A pyrkii saattamaan suuren parin oletuksensa kyseenalaiseksi. Hän voi vaikkapa katsoa B:n c-panoksen. Jos B:ltä löytyy jotain muuta, esim. A-K, värin alku), hän tuskin tekee uutta panosta. Tiedät näin tapahtuneen, jos A sanoo jotain tämän tapaista: "En uskonut häneltä löytyvän isoa taskuparia - muuten hän ei olisi pelannut korttejaan sillä tavalla."

Tuollaisiin puheisiin törmää harvoin pikkupanosten pöydissä. Jos kuitenkin törmäät sellaiseen poikkeukseen, ole varovainen kyseisen pelaajan kanssa.

Yhteenveto

Jos olet hieman sekaisin tästä kaikesta, ei se mitään. Hyvä kakkostason hallinta on kaikkea muuta kuin helppo saavutus. Siinä ei ole kyse vain strategian monimutkaisuudesta; se johtuu ihmisen luonnollisista psykologisista taipumuksista. Me emme ole tottuneet luomaan negatiivisia olettamuksia, joita ei voi todistaa. On mieluisampaa todistaa arvionsa oikeiksi, kun niiden kyseenalaistaminen voi olla hyvinkin epämieluisaa.

Jos kuitenkin kykenet käyttämään tätä temppua hyväksesi, tulee se olemaan kaiken vaivan väärti. Sen avulla kykenet lukemaan vastustajiasi entistä paremmin ja saat peliisi yhden edun lisää.