Tie pokeriammattilaiseksi

Jonah Lehrer on mielenkiintoinen tyyppi, joka on valmistunut Ivyn yliopistosta ja on tunnettu journalisti. Hän on hyvin kiinnostunut psykologiasta sekä pokerista, mikä tekee joistakin hänen kirjoittamistaan asioista hyvin asiaankuuluvia tämän artikkelin osalta.

Lehrer painottaa tuoreessa Boston Globessa julkaistussa jutussa sitä kaikkea työtä ja sinnikkyyttä, mitä todellinen onnistuminen jossain asiassa vaatii. Hän huomioi järkevästi, kuinka monet huippusaavuttajiin liittyvät tarinat ovat myyttejä - esimerkkinä Newton ja omena.

Newton ei keksinyt painovoiman lakeja siksi, että omena tipahti hänen päähänsä. Toinen typeryys on väittää, että Darwin kehitti evoluutioteoriansa nähtyään pari pikkulintua Galapagoksella. Nämä urbaanit myytit eivät ole vain harhaanjohtavia - ne vääristävät sitä, kuinka todellista ja syvää ymmärtämystä on tavoiteltava. Newton ja Darwin olivat molemmat nerokkaita, mutta samoin olivat monet heidän aikalaisistaan.

Heidän tekemänsä työ on avainasemassa. He käyttivät vuosia - Darwinin tapauksessa kaksikymmentä - opiskellen tieteitään, kahlaten läpi kirjamerien ja teorioiden.

Pokeri ja myytit

Myös pokerin maailmasta löytyy myyttejä. Uskomme että joiltakin pelaajilta löytyy luonnollinen lahja peliin ja että he voivat saavuttaa sen lennosta. Joitakin kymmeniä tunteja pöydässä ja bingo, heistä tulee mahtavia voitokkaita pelaajia.

Jos uskot että Darwin vain risteily ympäri maailmaa ja törmäsi puolivahingossa erityisen nerokkaaseen ideaan, voit uskoa hyvinkin että myös Phil Iveystä tuli alansa huippu taianomaisen lahjakkuuden saattelemana.

Tai että nuoret nettipokeritähdet, jotka kampeavat itsensä makuuhuoneistaan pokerin huipulle miljoonien dollareiden peleihin, ovat vain kuumaverisiä kavereita jotka pitävät riskien ottamisesta.

Lehrer lainaa Sir Francis Galtonia (joka oli psykologi ennen psykologian vakiintumista, ja oli Charles Darwinin serkku), joka kirjoitti aikoinaan että korkeat saavutukset riippuvat "taidosta joka yhdistyy kiihkoon ja kykyyn tehdä kovaa työtä".

Ja tässä piilee tämän artikkelin ydinajatus.

Paljon se antaa, paljon se ottaa

Olen vapaa-ajan pelaaja. Kulutan pari tuntia viikossa joko paikallisessa pokerihuoneessa tai jossain suosimistani nettipokerihuoneista. Luen paljon ja uskon tietäväni kohtuullisen paljon pokerista ja siitä, kuinka sitä tulee pelata. Mutta olen silti maallikko ja tiedän sen.

Minulta löytyy kuitenkin ystäviä, hyviä sellaisia, jotka ovat tosissaan pokerin suhteen ja kykenevät pelaamaan sitä voitokkaasti. Heidän tekemänsä ponnistukset ällistyttävät minua kerta toisensa jälkeen. He käyttävät pelinsä opiskeluun loputtomasti aikaa ja energiaa.

He eivät vain lue kirjoja ja artikkeleita. He pelaavat valtavia määriä käsiä, pitävät kirjaa, tekevät muistiinpanoja, käyvät läpi pelaamiaan käsiä ja pelejä, ja käyvät läpi pelaamiaan turnajaisia.

He tutkivat kaikkea tuota tietoa ja pohtivat kaikkia tekijöitä. He yrittävät erilaisia strategisia liikkeitä tarkoituksellisesti ja arvioivat, kuinka kyseinen pelikerta onnistui. He käyttävät lukemattomia tunteja samanmielisten ystävien kanssa, käyden kaikkia näitä asioita läpi.

Parhaat pelaajat ovat armottoman rehellisiä itseään kohtaan. He tietävät hyvän tiedemiehen tapaan, että kerätty tieto ei valehtele.

Lehrer käytti viikon tutkiessaan näitä asioita monien huippuammattilaisten kanssa WSOP:ssä, ja kertoi asiasta näin: "Asia oli hyvin selvä. Ne pelaajat eivät olleet voittajia minkäänlaisen erityisen luonnonlahjakkuuden takia, vaan koska he ovat löytäneet jotain mitä he rakastavat niin paljon, että se ei tunnu työltä."

"Heillä on tarve tehdä sitä, mitä he tekevät. He käyttävät kirjaimellisesti tuhansia ja tuhansia tunteja tutkiessaan ja opiskellessaan alaansa."

Menestyvät nuoret pokeriammattilaiset kohoavat huipulle vanhoista ja kunnioitetuista syistä johtuen. Toki heiltä löytyy luonnollistakin kykyä; he ovat mieleltään teräviä, eivät välttele liiaksi riskejä ja ovat suhteellisen tasapainoisia mieleltään.

Mutta nämä piirteet eivät toimi yksinään. Ne tekevät heistä vain teräviä, rentoja pelaajia jotka ansaitsevat satunnaisia euroja pelistään.

Kuten Lehrer summasi asian; "Heidän on ollut pakko tehdä kovaa työtä, jotta heistä on tullut huippupelaajia. Heidän on kyettävä keskittymään, pysymään motivoituneina ja omistettava tahto tulla paremmaksi, onnistua, tulla todella erinomaiseksi siinä mitä he tekevät."

Älykkyys ja pokeri

Lehrer huomio myös, että menestys ja älykkyysosamäärä ovat vain heikossa yhteydessä toisiinsa. ÄO ei ole sama asia kuin älykkyys, ja menestys oikeassa elämässä riippuu suuremmassa määrin periksi antamattomuuteen, kovaan työhön ja hikeen.

Yksi älykkäimmistä tuntemistani ihmisistä teki töitä ravihevosten talleilla. Harva ihminen on valmis tekemään sellaista työtä.

Olimme ystäviä parikymmentä vuotta. Hän kertoi minulle, että kun hän teki armeijan ÄO-testin, sai hän tuloksen joka oli hieman keskiarvon alla. Kiehtovaa.

Lisäksi uskon että monet nettipokerin huippunimistä olisivat helposti voineet kehittyä taiteilijoiksi, kirjailijoiksi tai liikemiehiksi. Moni tulee varmaan tekemäänkin niin pokeriuransa jälkeen.

Mutta onnistumisen kaava on käytännöllisesti katsoen sama, oli alasi mikä tahansa.